Sivuhahmot >>

Aana


Nimi: Aana
Ikä: 3 vuotta
Sukupuoli: Narttu
Magia: Aana on keskivahva magiankäyttäjä, mutta suurin kyvykkyys perustuu ainoastaan sen siipien kasvattamiseen. Siipien koko voi vaihdella, monesti Aana luo itselleen vain pienet siivet joita se käyttää apunaan juostessaan. Suuremmat siivet kuluttavat paljon magiaa, mutta Aana pystyy lentämään huomattavan pitkään. Narttu osaa myös parantaa ainakin pienimpiä vammoja. Se osaa myös hallita ilmavirtauksia kohtalaisesti, käyttäen niitä pääasiassa siivittämään omaa lentovauhtiaan. Erityisen voimakkaita tuulenpuuskia Aana ei osaa vielä luoda.
Ulkonäkö: Aanan säkä on noin 50 senttimetriä. Se on hoikka, kevyt narttu, jolla on lyhyt ja sileä turkki, joka on vaalea kellertävin merkein. Turkki on pidempää etujalkojen takaosassa, kyynärpäissä ja hännässä. Aanan vasen korva on puolipysty ja oikea täysin pysty, siinä on myös reunassa siisti lovi. Ohuessa kultanauhassa roikkuva sileäpintainen, kolmionmuotoinen punainen jalokivi on Aanan magialukko. Aanan silmät, kirsu ja polkuanturat ovat ruskeat.
Luonne: Aana on aurinkoinen ja reipas nuori narttu, jolla on tarmoa ja päättäväisyyttä vaikka muille jakaa. Aana on ystävällinen, lämminsydäminen ja kohtelias. Se pitää seurasta, ja puhumaan innostuessaan se saattaa laverrella sellaisiakin asioita itsestään ja muista, mitä ei välttämättä ollut päivänvaloon tarkoitettu. Harvoin Aana kuitenkaan tarkoittaa pahaa, eikä se toivoisi kurjuutta kenellekään, oikeutta kylläkin. Ikävät tyypit ovat kuitenkin Aanan laajan suvaitsevuuden ulkopuolella, ja öykkärit se yleensä jättää omaan arvoonsa.
Menneisyys: Aana ja sen kolme sisarusta syntyivät rakastaville vanhemmille pieneen laumaan syrjäseudulla. Aana kaipasi taivaalle, joten se opetteli jo nuorena kasvattamaan itselleen höyhenpeitteiset siivet. Muiden magiataitojen opettelu jäi täten vähemmälle huomiolle, mutta siipiensä kanssa Aanasta on tullut jo hyvin taitava. Kaiken kaikkiaan Aanan lapsuus ja nuoruus oli hyvin onnellista, ja vaikka kaksi sen sisarusta lähtikin maailmalle, päätti Aana jäädä vanhempiensa ja laumansa luo, joiden parissa nuori koira elää yhä vielä.
Omistaja: Makku

Whitesnake


Nimi: Whitesnake
Ikä: 4
Sukupuoli: Uros
Magia: Vahva magiankäyttäjä. Taitaa sielumagian, luomis- ja muunnosmagian sekä parannusmagian. Magialukko on helmikaulanauha, jossa kynnenmuotoinen oranssinkeltainen jalokivi.
  • Suurin vahvuus on luomis- ja muunnosmagia, jonka avulla se pystyy muuttamaan muotoaan miksi tahansa muuksi eläimeksi tai asiaksi (esim. puu, patsas jne.), luomaan asioita tyhjästä (kuten vaikkapa aseen itselleen) sekä teleporttaamaan paikasta toiseen, joka magianvarkaan työssä osoittautuu monesti hyvin hyödylliseksi. Pystyy siirtämään teleportilla suurenkin määrän koiria mutta siihen kuluu hyvin paljon energiaa.
  • Toiseksi suurin vahvuus on sielumagia, joka kaikilta magiavarkailta luonnollisesti vaaditaan. Se pystyy varastamaan ja suuntaamaan magiaa sekä tarvittaessa herättämään kuolleita, mutta tähän tarvitaan niin runsaasti magiaa ettei uros sellaista lähde heppoisista syistä tekemään.
  • Kolmanneksi suurin ja vähiten harjoitettu parannusmagia auttaa luomaan isonkin suojakilven n. 10 minuutiksi ja se pystyy myös parantamaan pieniä sekä kohtalaisia vammoja. 
    Ulkonäkö: Olemukseltaan melko susimainen ja vanttera. Pitkähkö ja paksu valkoinen turkki, erityisesti pitkät “vuohiskarvat” kaikissa jaloissa. Naamassa punertavat/punaruskeat viivat silmien alla. Silmät vaaleanoranssin sekä keltaisen sävyiset, joissa pupillit viirumaiset kuin käärmeellä (niistä saanut nimensäkin). Säkäkorkeus 75cm. Polkuanturat, kirsu ja kynnet mustat.
    Luonne: Whitesnake on hyvin ovela ja varsin kärsivällinen tyyppi. Se ei hötkyile tiukankaan paikan edessä vaan tekee harkittuja liikkeitä ja ottaa huomioon pienetkin yksityiskohdat, joista voi olla päätöksenteossa hyötyä. Se osaa antaa itsestään viattomanoloisen herrasmiesvaikutelman pahaa-aavistamattomien uhrien edessä, vaikka pinnan alla kytee armoton varas, jonka ensimmäinen prioriteetti on vain käyttää toisten myötätuntoa ja luottamusta hyväkseen. Todellisuudessa se on melko itsekäs ja auttaa muita vain saadakseen myöhemmin mitä itse haluaa eikä epäröi käyttää kovempiakaan otteita tarpeen tullen. Se ei itse luota kehenkään muuhun kuin itseensä vaikka siltä vaikuttaisikin päällepäin, on hyvin valikoiva lähemmästä seurastaan ja viihtyy paremmin yksin jos ei löydä sopivaa juttuseuraa. Yksinkertaisesti kuvailtuna Whitesnake on susi lampaan vaatteissa ja iskee salakavalasti kuin käärme kun sitä vähiten odottaa.
    Menneisyys: Whitesnake syntyi ja kasvoi ensimmäiset 7 kuukautta hyvin tavallisissa ja mukavissa oloissa pienessä koiralaumassa jossakin kaukana Pohjoisessa maassa eikä mitään merkittävää tapahtunut ennenkuin sen vanhemmille alkoi tulla riitaa ja he erosivat katkerissa merkeissä. Whitesnake jäi ainoana pentuna elämään äitinsä kanssa kylään ja isä katosi kaksikon elämästä. Meni puoli vuotta rauhallisissa oloissa, jonka aikana snake aloitti hartaat opinnot magian parissa, ottaen aluksi ainoaksi päämääräkseen mestaroida luomis- ja muunnosmagian, jota se melko nopeasti oppikin äitinsä opastuksella.

    Eräänä iltana kuitenkin kaikki muuttui kun magiavarkaat iskivät kylään ja veivät monta koiraa mennessään varkaiden luolaan, mukaan luettuna Whitesnaken ja hänen äitinsä, jotka hänen oma isänsä sieppasi mukaan. Whiten äiti potkittiin takaisin kylään muiden koirien kanssa sen jälkeen kun voimat oli viety mutta isä piti pennun itsellään kostona. Sen ei koskaan annettu mennä takaisin kylään ja koulutus magiavarkaaksi alkoi pian.

    Vuosien mittaan uros paatui isänsä ja muiden varkaiden opissa itsekin magiavarkaaksi, mutta sisimmässään se kantaa yhä kaunaa isälleen teostaan ja haluaa kostaa niin itsensä kuin äitinsä puolesta tapahtuman. Tämän vuoksi se on pitänyt magiaopinnoissaan äitinsä lailla luomis- ja muunnosmagian ensimmäisenä vahvuutena, josta ikävä kyllä muut magiavarkaat mielellään hyötyvät. Kuitenkin se on hiljalleen yksinäisyydessään ehtinyt unohtaa kaunansa ja antaa mielensä myrkyttyä muiden valheista ja painostuksesta.
    Omistaja: Zerwolf

    Lloyd


    Nimi: Lloyd
    Ikä: 4
    Sukupuoli: Uros
    Magia: Hahmo on vahvahko luomis- ja muunnosmagian käyttäjä. Se käyttää magiaa lähes koko ajan ulkomuotonsa muokkaamiseen, mutta se osaa kyllä muitakin asioita. Telekineesi ja asioiden luominen tyhjästä ovat Lloydille ihan perusasioita ja se voi tehdä kumpaakin lähes vaivatta. Lloydin ulkonäkö ei palaudu entiselleen vaikka se unohtaisi keskittyä magian käyttöön, sillä se on harjoitellut sitä niin kauan. Uros ei ikinä esiinny oikeana itsenään, vaan muokattuna versiona. Magian avulla se on luonut itselleen punaisen irokeesimaisen harjaksen. Sen kasvoissa on myös valkoisella maalilla tehty kallokuvio. Lloydin jatkuva magiankäyttö saa sen rasittumaan ja väsymään nopeammin kuin normaalisti. Uros osaa ihan hitusen sielumagiaa, ja pystyy mykistämään toisen hahmon joksikin aikaa.
    Ulkonäkö: Lloyd on tavanomainen lyhytkarvainen vinttikoira, ja sen säkäkorkeus on suunnilleen 80cm. Uroksen turkki on vain muutaman millin pituista, joka puolelta silkkistä ja kiiltävää. Koiran jalat ovat hyvin pitkät ja lihaksikkaat, mutta silti hontelot ja ohuet. Niissä ei ole paljoakaan voimaa mutta eläin pystyy juoksemaan hyvin nopeasti ja pitkään. Lloyd on laiha, melkein alipainoisen näköinen, ja samaan aikaan kuitenkin lihaksikas. Sen häntä on lyhyt ja suippo, vinttikoiralle tyypillinen. Kuono on pitkä ja kapea, pää kolmionmuotoinen ja korvat pitkät ja pienet. 
    Väritykseltään Lloyd on kokonaan puhtaan tummanharmaa, melkein musta. Sen silmät ovat erittäin vaalean siniset, ja kirsu ja polkuanturat ovat mustat. Magiansa avulla uros on luonut itselleen punaisen irokeesimaisen harjaksen, joka alkaa sen niskan tyvestä ja kulkee ihan otsan loppuun saakka. Se on piikikäs ja tasaisen kirkkaanpunainen. Yleensä koiralla on kasvoissa valkoisella maalilla tehty kallokuvio, joka peittää suurimman osan sen naamasta. Kuvasta näkee paremmin. Lloyd pitää myös päällään lyhythihaista likaisenvihreää takkia, jossa on paljon taskuja ja korkea kaulus. Takki on aina auki. Sen kauluksessa on metallisia merkkejä sekä pienehkö punainen rubiini, joka on uroksen magialukko.
    Luonne: Lloyd vaikuttaa ensitapaamisella töykeältä ja tylyltä perusöykkäriltä. Sillä on tavoitteita, eikä se epäröi tiuskia, uhkailla ja ärhennellä saavuttaakseen nämä tavoitteet. Lloyd käyttää magiaansa ja suurta kokoansa hyväkseen öykkäröidessään, ja saattaa ärsyyntyessään mykistää toisia magiallaan. Sen päämotivaatio elämässä on sen viha magiavarkaita kohtaan, ja olettaa aina kaikkien olevan varkaita kunnes toisin todistetaan. Lloyd on siis pessimistinen putkiaivo joka usein osaa vain keskittyä elämän negatiivisiin asioihin. Ennen kaikkea se haluaisi pyydystää kaikki magiavarkaat ja palauttaa ryöstetyn magian niiden alkuperäisille käyttäjille.
    Tämä karkea ulkokuori on suurimmaksi osaksi vain Lloydin suojautumiskeino. Oikeasti se on hieman mukavampi tyyppi, kuin miltä vaikuttaa. Jos sille saa vakuutettua, ettei ole magiavaras, sen käyttäytyminen kyseistä henkilöä kohtaan saattaa muuttua hieman siedettävämmäksi. Lloyd oikeastaan tykästyy toisiin koiriin erittäin helposti. Lloyd on pohjimmiltaan lojaali ja isovelimäinen hahmo. Koska sen ystävyys ja luottamus on vaikeaa ansaita, se ottaa petoksen erittäin vakavasti. Se on hyvin pitkävihainen ja harvoin antaa anteeksi.
    Lloyd kaipaa seuraa ja ystäviä kaikesta huolimatta. Se selittää sen huomiota herättävän ulkonäön. Se tykkää olla huomion keskipisteenä, mieluiten positiivisen mutta negatiivinenkin käy, kunhan Lloyd saa jotain huomiota. Jos Lloyd ystävystyy jonkun kanssa, siitä tulee erittäin lojaali ja suojelevainen, aivan hieman läheisriippuvainenkin. Lloyd on siis pohjimmiltaan hyväsydäminen punkkari.
    Menneisyys: Lloyd syntyi pentueen vanhimpana kahden pikkusiskonsa kanssa perheeseen joka oli erkaantunut eräästä laumasta. Koira oli alusta asti pentueen hyljeksityin eikä sen vanhemmat oikein antanut sille huomiota. Urosta tämä ei kovastikaan haitannut, se sentään sai leikkiä siskojensa kanssa joka päivä. Kaksi pikkusisarta olivat nuorelle Lloydille sen elämän tärkein asia.
    Irokeesikoiran kasvaessa vanhempien hyljintä alkoi vaikuttamaan sen elämään enemmän. Kun ne opettivat Lloydin siskoille magiaa, joutui uros itse keksimään keinon millä oppisi myös. Se sai aina iltaisin sisaruksiltaan apua magian harjoittelussa, ja alkoi vähitellen taitaa luomismagian.
    Syrjintä vaikutti Lloydin luonteeseen enemmän kuin se tajusikaan, ja se alkoi janota huomiota. Niinpä se opetteli muuttamaan omaa ulkonäköään. Uros oppi myös mykistämään toisia eläimiä. Se sai nuorimmalta siskoltaan lahjaksi saman takin mitä se pitää vieläkin.
    Noin vuoden päästä vinttikoira sai kuulla, että molemmat sen sisarukset olivat mystisesti menettäneet magiansa. Lloyd hurjistui ja alkoi etsimään magiavarkaita.
    Omistaja: keke

    Maya


    Nimi: Maya
    Ikä: 4 vuotta
    Sukupuoli: Narttu
    Magia: Maya on oppinut vahvaksi magian käyttäjäksi ja hänen on täytynyt vahvistaa magialukkoaan jo parikin kertaa.
    Nartun harjoitetuin magian muoto on parannusmagia. Maya osaa parantaa monen tasoisia ruhjeita, mutta todella vaativat vammat vaativat häneltä todella paljon aikaa, voimia ja keskittymistä, jonka vuoksi hän mieluummin keskittyy parannusmagiassa enemmän erilaisten suojien ja kilpien luontiin ja niiden ylläpitoon.
    Mayan toiseksi harjoitelluin magianmuoto on luomis- ja muunnosmagia. Kyseistä kykyä hän käyttää lähinnä jo olemassa olevan asian muokkaamiseen, kuten luotetun tikarinsa terän pidentämiseen, mikäli tilanne alkaa näyttää tukalalta. Sen lisäksi naaras osaa hieman telekinesiaa.
    Kolmas Mayan osaama magianmuoto on elementtimagia. Kyseisen magian käyttöä Maya kuitenkin välttelee, sillä hän ei hallitse sitä vielä kunnolla. Jos hänellä on aikaa ja rauhaa, tuolloin elementtien hallinta on helpompaa, mutta tavallisesti se on vain sekasortoista. Varsinkin tilanteissa, joissa pitää ajatella nopeasti lopputulos harvemmin on sitä mitä Maya yritti.
    Ulkonäkö: Maya on säkäkorkeudeltaan 55 cm. Ruumiinrakenteeltaan neito on solakamman puoleinen, mutta omaa kohtuullisen lihasvoiman. Nartulla on pitkät, mutta voimakkaat jalat, joka tekee hänestä kestävän juoksijan ja matkaajan. Turkki on lyhemmän puoleista ja kohtalaisen tiivistä. Mayalla on hyvin liikkuva häntä, joka on usein miten selän päälle kiertyneenä, vaikka häntä voi myös laskeutua alas jos Maya on surullinen tai hyvin väsynyt. Korvat ovat terhakkaasti pystyssä, vaikka väsyneenä nekin saattavat hieman lurpattaa. Väritykseltään Maya on hyvin simppeli. Hän on pääsääntöisesti valkoinen, mutta hänen korvansa, varpulit, ja hännän alus ovat mustia. Otsassa on myös kahden mustan palluran kuvio. Mayan väriläikkä turkissa on hänen pari kappaletta keltaisia raitoja joka kintussa. Silmät ovat kirkkaan siniset. Kynnet mustat ja anturat ruskeat. Vasemmassa takajalassaan Maya kantaa nahkaista tikarisuojusta tikareineen. Mayan magialukko sijaitsee hänen oikeassa etutassussa olevassa kultaisessa rannekorussa, jossa on kolme magialukkona toimivaa oranssia jalokiveä.
    Luonne: Maya teki matkallaan melkoisen täyskäännöksen kiltistä peräkylän tytöstä aikamoisen rajuksi mimmiksi. Nykyinen Maya tunnetaan räväkkänä, kohtuullisen äänekkäänä, vähän jätkämäisenä narttuna, joka on toisinaan unohtaa käytöstavat. Maya on sellainen ”enemmän tekoja, vähemmän puhetta” -tyyppinen leidi, joka vihaa paikallaan vetelehtimistä. Kiihtyessään tämä myös usein muuttuu ajattelemattomaksi. Tämän tyylinen asenne saa nartun aina toisinaan ongelmiin, mutta Maya on tavallisesti melko nokkela suustaan ja saa usein miten käännettyä itselleen epäedulliset tilanteet päelaelleen. Eikä tämä raitajalka todellakaan ole mikään puhdas pulmunen, sillä vaikka Maya omaakin omatunnon, ei hän silti häikäile huijata sinisilmäistä ventovierasta tarpeidensa mukaan ja/tai varastaa tältä, mikäli se ns. palvelee ”suurempaa etua”. Matkallaan hän on oppinut tempun jos toisenkin, ja hän erittäin taitava näyttelemään. Mayan yhtenä huonopuolena on myös asioiden paisuttelu naurettaviin mittoihin. Joskus narttu saattaa spekuloida asioita pahimman mahdollisen kaavan mukaan ja tehdä kärpäsestä härkäsen. Toisin sanoen hän osaa olla myös aikamoinen draamaqueen. Ja aivan kuin se ei olisi jo tarpeeksi, osaa narttu olla myös melkoisen ailahteleva. Toisena hetkenä hän saattaa olla huutamassa kurkku suorana ja hetken päästä olla täysin välinpitämätön, tai olla ensin kuin kuoleman kielissä ja toisena hetkenä pää viidentenä jalkana ryntäämässä hauskanpitoon. Toisaalta Mayalla on jokin kumma kyky tulla toimeen porukan kuin porukan mukana, mutta vaikka tämä näyttäisi olevan näiden ylin ystävä, on narttu silti kovin epäileväinen kaikkia kohtaan, joita ei tunne. Nartun luottamusta on siis vaikea ansaita.
    Menneisyys: Maya syntyi samaan pieneen laumaan syrjäseudulla kuin Aana, sillä hän on Aanan serkku. Pentuna Maya oli kovin hillitty ja kohtelias tapaus, vaikka tällä olikin suuri jano seikkailulle. Mayaa kiinnosti kovasti matkustelu ja tuo kuunteli aina innoissaan kylässä vierailevien matkaajien tarinoita. Lopulta seikkailun palo kävi niin kovaksi, että Maya päätti lähteä kotikylästään. Hänen haaveenaan oli tutkia maailman joka kolkka. Elämä yksin suuressa maailmassa opetti Mayalle nopeasti, etteivät heikot pärjää. Mutta Maya ei aikonut palata häntä koipien välissä kotiin, vaan päätti jatkaa matkaansa. Maya oppi nopeasti virheistään ja ajan myötä tästä tuli taitava näyttelijä ja taskuvaras. Lisäksi hän oppi pitämään puolensa ja vaihtoi aina kylää ennen kuin joutui pahempiin ongelmiin. Maya ei ole koskaan viihtynyt kovin pitkään yhdessä paikkaa ja onkin viettänyt suuren osan ajastaan kierrellen maailmaa, oppien lisää taitoja niin elämässä kuin magiansakin suhteen.
    Omistaja: Ninjis

    Kain


    Nimi: Kain
    Ikä: 2 vuotias
    Sukupuoli: Uros
    Magia: Kainin pääasiallinen magiankäyttö liittyy elementtimagiaan, ja elementeistä hänen käyttöönsä on valikoitunut tuli. Tämä keskivahva magia painottuu oikeastaan kokonaan hyökkäävään magiaan, eikä häntä voi sanoa mitenkään vakaaksi käyttäjäksi sen suhteen. Tulimagia elää Kainissa yhtä vahvana, kuin mitä hänen tunteensa ovat – ja yleensä viha on se tunne, mikä hänen tultaan ruokkii. Hän pystyy syöksemään tulta kidastaan kuin lohikäärme, luomaan tulipalloja mitä usuttaa toisten kimppuun, ja muuttamalla esimerkiksi häntänsä liekehtiväksi voi hän sivaltaa sillä vastustajaa. Tarpeen tullen hän pystyy vuoraamaan koko kehonsa tulella, mutta tämä syö niin paljon magiaa, että hän uupuu melko nopeasti tämän jälkeen. Voimia hän saa takaisin kunnon levolla, tai sitten ”syömällä” tulta – kuitenkaan omaa tultaan hän ei voi imeä sisäänsä.
    Mitä heikommaksi viha Kainissa lientyy, sitä heikommaksi käy myös hänen tulensa. Mitä vihaisemmaksi Kain tulee, sitä vahvemmaksi hänen tulensa kasvaa. Hänen kohdallaan pätee se, miten tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kain saattaa menettää voimakkaassa tunteenpurkauksessa kontrollin itseensä kokonaan, ja sen seuraukset saattavat olla kohtalokkaat. Toisaalta kunnon opetuksella Kainista saattaisi kehittyä vahvakin tulimagian käyttäjä.
    Toinen Kainin omaama magia liittyy sielumagiaan, ja nimenomaan siihen sen osaan, mikä nykypäivänä tunnetaan suoranaisena kirouksena: magian varastaminen. Se on hänellä melko heikkoa vähäiseksi jääneen käytön vuoksi, mutta yhtä kaikki olemassa. Periaatteen tasolla hän pystyy varastamaan muiden magiaa, mutta se vaatii aikaa ja keskittymistä, mikäli siinä haluaisi onnistua.
    Ulkonäkö: Kain on säkäkorkeudeltaan noin 65 cm. Hän on jäntevä uros, ja hänen ulkonäöstään näkee yhä hänen nuoruutensa. Turkki hänellä on melko kuritonta, ja pääväriltään oranssi. Hänellä on vaniljamaisen vaaleaa väriä kasvoissa, kaulassa, vatsassa ja takajaloissa, ja ruskeaa löytyy korvien reunoista sekä niskasta aina hännänpäähän asti. Etujaloissa on korkeat, ruskeat sukat, kun taas takajaloista ruskeita ovat vain varpaat. Ilmeikkäät silmät ovat punaiset, ja niiden pupilli on kissamaisen ovaalin muotoinen. Kirsu ja anturat hyvin tummanruskeita. Pari arpea löytyy kasvoista, toinen kuonon vasemmalta puolelta, toinen oikealta leukaperältä.
    Kaulassaan Kainilla on kaulapanta, jonka etuosa on tummanruskeaa nahkaa, missä on muutama metallinen niitti, ja keskellä on oranssi jalokivi magialukon virkaa toimittamassa. Panta pysyy kaulassa metalliketjulla.
    Luonne: Kain on räiskyvä ja raisu luonne. Hän on yleensä iloinen ja huumorintajuinen, ja omaa hyvin vahvan oikeudentajun, mitä hän pyrkii omankäden oikeudella jakamaan lupia kyselemättä. Hän viihtyy enemmän seurassa kuin yksin, ja hän kiintyy helposti, vaikkei sitä kaikessa kiusaantuneisuudessaan myönnäkään. Kainilla on vakaa päämäärä todistaa maailmalle ja muille olevansa hyväntahtoinen, ja toivoo kaikkien jonain päivänä näkevän hänet sankarina.
    Mutkia matkaan tuo kuitenkin hänen äkkipikaisuutensa. Yksi poikkiteloinen sana, ja tämä nuori kiihtyy nollasta sataan hetkessä. Hän ei koskaan peräänny tai kieltäydy taistelusta, vaan välillä tuntuu suorastaan kerjäävän sitä ärhentelemällä takaisin kaikella mitä keksii. Hän yleensä toimii ennen kuin ajattelee, ja menee toiminnassaan hyvin pitkälti improten, keksien mitä luovimpia ideoita. Niiden toimivuudesta sen sijaan voidaan olla montaa mieltä!
    Menneisyys: Kain syntyi magiavarkaiden pariin, ja hänestä alettiin määrätietoisesti kasvattaa yhtä muista varkaista. Hänen lapsuutensa oli pääasiassa onnellinen, sillä eivät varkaat jälkeläisiään huonosti kohdelleet. Kuitenkin hänen kasvaessaan, alkoivat hänen magiaopintonsa. Opinnot painottuivat magian ryöstämiseen, mutta Kainin sisällä oleva roihu puski elementtimagian enemmän pintaan. Tulenkäytölle nähtiin hyötyä magiavarkaiden toimissa, ja nuorukaisena Kain liittyi ryöstöretkille, kylväen pakokauhua tovereidensa mukana. Toisin kuin muut, niin vastaantulevien koirien rikkominen sisältä vaikutti Kainiin voimakkaasti. Hän ei nauttinut roolistaan, ja lopulta hän päätti karata. Petturinleiman otsaansa saanut uros sai tehdä töitä takaa-ajajien karistamiseksi, ja siitä hän sai arvet kasvoihinsa.
    Kuin ihmeen kaupalla, Kain ei jäänyt kiinni, vaan oli viimein vapaa. Hän ei halunnut olla yksin, mutta kaikki vastaantulevat yhteisöt käännyttivät hänet pois, nähden hänet vain ja ainoastaan heitä huijaavana magiavarkaana – huhut kulkivat koirien keskuudessa nopeasti. Tulimaagikko katkeroitui magiavarkaita kohtaan kokiessaan heidän pilanneen hänen elämänsä lopullisesti.
    Omistaja: Rayhaaja

    Vox


    Nimi: Vox
    Ikä: 7v
    Sukupuoli: Uros
    Magia: Vox on melko vahva magiankäyttäjä, vaikka ei välttämättä siltä ulkopuolin näytäkään. Magiaa hän käyttää lähinnä vain parilla eri tavalla. Suurimmilta osin hän käyttää kykyjään metsästykseen, mikäli hänellä menee hermot kun ei saa jotakin saalista kiinni, kyeten liikkumaan erittäin nopeasti ja tekemään suuriakin loikkia. Uroksen kynnet kasvavat pidemmiksi, jotka yleensä auttavat pitämään hänet paremmin maassa liikkumisen aikana. Samoin hänen raateluhampaansa kasvavat jonkin verran, milloin hän saattaa näyttääkin melko uhkaavalta.
    Toisella tavalla hän käyttää kykyjään eräänlaisena muunnosmagiana. Hän pystyy sulautumaan ympäristönsä varjoihin, niin hämärään maisemaan kuin suoranaisesti teräväpiirteisiinkin kohteisiin. Suurempi ja tummempi varjo vie vähemmän energiaa, kun taas pieni ja hämärä varjo kuluttaa sitä hyvinkin paljon. Mikäli varjo katoaa eikä siirtymismahdollisuutta ole kosketustuskontaktissa toiseen varjoon, magian käyttö tyrehtyy ja hän joutuu poistumaan kyseisestä varjosta. Ihan pienimpiin varjoihin ei hänkään pysty sulautumaan, vaan pienimpänä mahdollisuutena mihin hän pystyy, on suurinpiirtein puolet hänen koostaan.
    Ulkonäkö: Vox on ulkonäöltään musta uros koira jonka säkäkorkeus on suurinpiirtein 80 cm. Paksu kaulusturkki, joka varsinkin niskan puolella on pitkää, saa hänet kuitenkin näyttämään kokoistaan hieman korkeammalta. Uros on sekarotuinen, jonkinlainen isojen rotujen sekoitus, josta vinttikoiramaiset piirteet puskevat pääasiassa eniten esille. Magialukon takia uroksen silmät ovat aina violetit, missä ne ennen sattuivat olemaan tummanruskeat. Nenä sekä korvien sisäpuolet ovat vaaleahkon ruskeat. Myös niskan pitkän turkin päät ovat ruskeat. Häntä hänellä on kuin pesukarhulla, musta-valkea raidallinen, ja se on yllättävän tuuhea. Kylkiluut häneltä näkyvät hieman turkin ollessa niiden kohdalla jo hieman lyhyempää. Vinttikoiramainen litteä otsapenger sekä syvä rinta ja ruumiinrakenne tekevät uroksesta ilman magiaakin melko nopean juoksijan.
    Luonne: Uros on luonteeltaan mukava, vaikka ei siltä näyttäisikään välttämättä ensisilmäyksellä. Hän saattaa myös vaikuttaa hieman pelottavalta, joskus taas jopa pelokkaalta, mutta yleensä se on vain hänen ulkonäkönsä ja kokonsa ansiota (tai syytä). Asiaan saattaa vaikuttaa se, ettei uros oikeastaan koskaan sano yhtään mitään. Hän saattaa vaikuttaakin hieman oudolta, kun vain seisoo vieressä tuijottamassa eikä vastaa millään tavalla. Saattaa siis joskus saada toisten vihojakin ehkä hieman päälleen, mutta ei hän pienestä hätkähdä.
    Vox ei juuri välitä maailmanmenosta, mutta auttaa kyllä kavereitaan tai joskus vähän tuntemattomiakin, jos tarvetta vain on. Vaikka tuo ei puhukaan mitään, jotkut saattavat ottaa hänestä paremmin selvää kuin jotkut toiset. Uros ei kovin helposti suutu, saati hätkähdä jostakin yllättävästä asiasta. Hänet on itseasiassa melko mahdotonta saada suuttumaan saati juurikaan kovin vihaiseksi, vaan lähinnä uros pohdiskelee asioita yleensä ns. 'puheen' kautta. Yleensä hän siis lähinnä koittaa viestitellä rauhallisia signaaleja muulla tavalla, ja onkin siinä melkeinpä parempi kuin kenties jos yrittäisi avata suutaan puhuakseen jotain. Suuttuessaan hänestä on parempi kuitenkin pysyä kaukana, koska silloin hänen on vaikea hillitä itseään, eikä oikein kykene hallitsemaan magiaansakaan kunnolla.
    Hän itse tulee toisaalta kaikkien kanssa toimeen, joskin monet eivät välttämättä tule oikein hänen kanssaan. Esteenä lienee kommunikointikyvyttömyys, mutta Vox yleensä muutenkin viihtyy melko yksin, eikä pane pahakseen jos joku ei ota hänestä selvää. Rauhallisuutensa vastakohtana hän osaa silloin tällöin olla melko nuorekas hassuttelijakin, ja vaikka ikääkin on kertynyt, hän on edelleen luonteeltaan utelias kuin muutama viikkoinen pentu. Hän saattaa jäädä seuraamaan vaikka perhostenkin touhua, jos se sattuu kiinnittämään hänen huomionsa kesken kaiken.
    Menneisyytensä takia ei oikein pidä syvemmistä vesistä, ja pysytteleekin melko kaukana suurista vesialueista. Pienet purot ja pohjaan näkyvät, kirkasvetiset pienet lammet ovat hänen mieleensä, ja viettääkin kyllä aikaa sellaisten vierellä. Isot järvet ja suuremmat joet taas saavat hänellä aikaan pienoisen pakovaiston, eikä mielellään vietä sellaisten luona aikaa.
    Menneisyys: Nuorempana, pentuiässä Vox oli erittäin puhelias, melkeinpä leuhkeilevakin ja riehakaskin koira. Toisaalta hän osasi myös olla ystävällinen jo silloin, ja hyvinkin avulias kylänsä muita koiria kohtaan. Tosin hänellä oli se toinen puoli, pienimuotoinen varas joka jätti käyttämättä magialukkoaan. Hän oli siksi hieman varastelevaa tyyppiä, ja käytti kykyjään lähes jatkuvasti hyväkseen. Suuresta nopeudesta oli hyötyä kun saattoi viedä toisen nappaaman saaliin hänen nenänsä edestä, tai tehdä joitakin jäyniä kylän muulle väelle.
    Muutaman vuoden iässä tuon vanhemmat kuitenkin päättivät, että varastelulle piti tulla stoppi, ja päättivät lopulta puoliväkisin pakottaa hänet käyttämään magialukkoa. Vox ei ollut asiasta kovin innoissaan, mutta kuitenkin vanhempiaan tottelevana kakarana lopulta nöyrtyi päätökseen.
    Vuosi sen jälkeen, vieraita magiankäyttäjiä ilmestyi kylään. He ryöstelivät ja tekivät omia tuhojaan, samalla kun osa kyläläisistä yritti taistella vastaan. Siinä tuoksinnassa Voxin emo joutui tapellessaan liian lähelle pudotusta läheisellä kalliolla, ja lopulta tippuikin tummana pauhaavaan veteen, hukkuen sen kuohuihin, kuitenkin vieden yhden rosvoista mukanaan. Saaden traumat kyseisestä näystä Vox ei pidä syvistä vesistä, kaikista vähiten suurista, kuohuvista koskista kuten hänen kotikylänsä lähellä.
    Hetken hän seisoi paikoillaan, tuijottaen hiljaisena eteensä. Kun hän lopulta toipui järkytyksestään, mikään, edes magialukko, ei pidellyt hänen raivonpurskaustaan sillä hetkellä. Tumman puhuva, synkkä raivon aalto nielaisi hetkeksi hänet, jolloin se pyyhkäisi lähellä seisovien ja taistelevien koirien yli tappaen nämä heti.
    Suurin osa kyläläisistä oli paennut muualle hyökkäyksen alkaessa, mutta palasivat kun näkivät tumman aallon, ja kuinka jäljelle jääneet rosvot pinkoivat henkensä kaupalla karkuun paikalta. Kyläläisten palatessa Vox vetäytyi häpeissään muualle. Hän ajatteli olevansa liian vaarallinen toisille, ja jätti kylän taakseen, lähtien vaeltamaan päättömästi yhä kauemmas ja kauemmas. Nykyään hän hädin tuskin edes muistaa mistä päin on tullut, ja miksi edes pysähtelee paikkoihin. Kenties hän on vihdoin jollain tasolla hyväksynyt tapahtuneen, mutta veden traumat eivät ole lähteneet.
    Kulkiessaan yksin, hän soi ajatuksiaan lähinnä itselleen ja ympäröivälle maailmalle, oppien kuuntelemaan sen ääniä ja hyödyntämään piileskelyä maastossa. Se auttoi häntä hillitsemään itseään, mutta sai hänet lopettamaan puhumisen. Kenties hän keskittyy vain luonnon ääniin ja sen ihasteluun, kenties vain muiden kuunteluun. Tai kenties hän keskittyy pitämään ajatuksensa kasassa, ettei aiheuttaisi samanlaista magiapurkausta kuin vuosia sitten, samalla tappaen kaikki jotka hän on toistaiseksi päästänyt lähelleen.
    Magialukko: Magialukossa on kolme, suunnilleen oktaedrin muotoiseksi muotoiltua ametistia. Suljettuna ne kaikki ovat tiiviisti yhdessä kasassa, ja uroksen alkaessa käyttää magiaa, alimmat kivet siirtyvät hieman alaspäin, ikään kuin merkiten sitä että magia virtaa nyt vapaana.
    Muuta: Vox on latinaa ja tarkoittaa ääntä.

    Jäynä


    Nimi: Jäynä
    Ikä: 3 vuotta
    Sukupuoli: Uros
    Magia: Jäynä on kohtalaisen heikko sielumagian käyttäjä. Tällä hetkellä hänen magiataitonsa rajoittuvat elämänmuotojen energiavirtojen havaitsemiseen. Hän kykenee havaitsemaan toisen eläimen energiavirran ja paikantamaan tuon sijainnin sen perusteella. Hän osaa tulkita havaitsemiaan energiavirtoja sen verran, että voi antaa karkean arvion kyseisen elävän olennon iästä sekä tuon senhetkisestä mielentilasta ja kunnosta (esimerkiksi: nuori, hyökkäävä, voimakas - vanhus, surullinen, jokin fyysinen pitkäaikainen sairaus). Vaikka tämä taito ei kuluta magiaa kovin paljon, se vaatii kuitenkin aktiivista magiankäyttöä, eli Jäynän tulee keskittyä käyttämään magiaansa pystyäkseen havaitsemaan energiavirrat. Uros ei siis välttämättä havaitse toisen elämänmuodon läsnäoloa nukkuessaan tai vaipuessaan ajatuksiinsa.
    Ulkonäkö: Jäynä on keskikokoista pienempi uros, säkäkorkeus 40cm. Rakenteeltaan uros on melko hoikka ja sulavapiirteinen. Lyhyt ja tiivis turkki on kuparinruskea vaaleanruskein merkein. Kaula on selvästi erottuva ja kaareva selkä päättyy töpöhäntään. Jalat ovat sirot ja tassut vaaleanruskeat, polkuanturat ovat mustat. Korvat ovat puoliksi lurpallaan, mutta voivat nousta hieman pystympään äkillisen tunnetilan kuten riemastuksen tai säikähdyksen hetkellä (mutta eivät koskaan täysin suoraksi). Kuono on pitkä ja laskee viistosti alas mustaa sydämenmuotoista nenää kohti. Silmiä reunustavat pienet erottuvat ripset, pupillit ovat aina sysimustat pienet täplät. Jäynän kasvot ovat ilmeikkäät ja paljastavat tuon tunnetilat helposti.
    Yllään Jäynällä on myötäilevä vihreä vetoketjullinen huppari, jossa on tummanvihreä huppu, hihansuut ja alareuna. Jäynä sai hupparin magiavarkailta voidakseen maastoutua paremmin metsän kätköihin. Taskuja hupparissa ei ole, mutta hätätilanteessa hän voi kätkeä pieniä asioita kuten esimerkiksi avaimen hupparinsa sisään. Huppua uros pitää päässään vain silloin, kun yrittää maastoutua tai piiloutua, tai jos alkaa esimerkiksi sataa.
    Koska Jäynä on magiankäyttäjänä melko heikko, hänellä ei ole magialukkoa käytössä.
    Luonne: Reipas ja optimistinen Jäynä ei nimestään huolimatta halua tuottaa kenellekään mielipahaa. Hän suhtautuu kaikkiin tasavertaisen ystävällisesti, ellei tunne olevansa vaarassa, jolloin hän voi vaikuttaa varovaiselta ja valmiilta pakenemaan. Uros on pohjattoman energinen ja utelias, mutta harjoittelee vaihtelevalla menestyksellä itsehillintää ollakseen säntäämättä jokaisen kiinnostavan asian perään. Jäynän luottamus on helppo ansaita ja hän on välillä turhankin sinisilmäinen.
    Tunteellinen uros ei pelkää ilmaista ajatuksiaan ja tuntemuksiaan ääneen. Joskus hänellä voi olla vaikeuksia tulkita toisten sanattomia eleitä ja kun hänen magiataitonsakaan eivät paljasta toisten ajatuksia, hän saattaa kysyä asiasta suoraan saadakseen sanallisen selityksen toisen käyttäytymiselle. Loukatessaan toisia hän on äärimmäisen pahoillaan ja kiirehtii nopeasti pyytämään anteeksi, eikä hän siedä tunnetta, että joku kantaa hänelle kaunaa. Ennen kaikkea uros haluaakin olla pidetty.
    Jäynä sopeutuu hyvinkin äkillisiin ja nopeisiin muutoksiin melko helposti ja tuntuu löytävän paikkansa jokaisesta tilanteesta luontevasti. Hän elää hetkessä ja vaikka hän pystyy keskustelemaan tulevaisuudesta vakavasti, hän ei jää kantamaan huolta huomisesta. Kunhan hän tuntee olonsa turvalliseksi, hänen on helppo rentoutua ja nauttia pienistä asioista.
    Menneisyys: Jäynä syntyi viiden sisaruksensa kanssa suureen laumaan rakastaville, mutta kiireisille korkeassa asemassa oleville vanhemmille. Vaikka hän sai rakkautta ja huolenpitoa osakseen, hän jäi helposti muiden sisarustensa varjoon. Kun vanhemmilla oli suuren perheen lisäksi valtava vastuu suuresta laumasta huolehtimisessa, pennut viettivät ison osan ajastaan muiden aikuisten valvonnassa. Jäynä vietti kuitenkin valtaosan ajastaan sisarustensa ja muiden koirien kanssa leikkien ja koki lapsuutensa olevansa yleisesti ottaen hyvin onnellinen.
    Kun Jäynä ja muut hänen sukupolvensa pennut alkoivat kasvaa tarpeeksi vanhaksi, heidät laitettiin ahkeroimaan laumansa eteen. Kyseinen lauma tunnettiin hyväsydämisyydestään ja monet vanhukset ja loukkaantuneet hakeutuivat tuon suojiin, joten huolehdittavana oli paljon koiria, jotka eivät kyenneet elättämään itseään. Viikkojen ja kuukausien kuluessa Jäynä tunsi etääntyvänsä sisaruksistaan ja hän alkoi jäädä jälleen muiden varjoon, mutta hän ei murehtinut asiaa liikaa.
    Eräänä päivänä Jäynä määrättiin saattamaan eräs hiljattain laumaan liittynyt vanhus takaisin perheensä luokse, sillä tuo oli muuttanut mielensä ja halusikin palata takaisin. Jäynä saattoi vanhuksen kuuliaisesti perille, vaikka matka vei useamman päivän. Paluumatkallaan Jäynä joutui magiavarkaiden hyökkäyksen kohteeksi, mutta kun nuo tajusivat, kuinka heikko magiankäyttäjä Jäynä oli, he harkitsivat hänen tappamistaan. Mutta sitten he tajusivat, että heidän entinen juoksupoikansa oli kuollut hiljattain tapaturmaisesti, ja heillä olisi käyttöä uudelle alaiselle. Niinpä he värväsivät Jäynän uudeksi juoksupojaksi ja raahasivat tuon tukikohtaansa. He antoivat Jäynän pitää magiansa, sillä tuon taidot olisivat hyödyllisiä niin tunkeilijoiden havaitsemiseen kuin piileskelyyn tuon käydessä ulkona hoitamassa asioita.
    Jonkin aikaa Jäynä elätteli toivoa, että joku hänen laumastaan tulisi hakemaan hänet. Hänellä ei ollut aavistustakaan, että hänen laumansa oletti hänen kyllästyneen jäätyään aina muiden varjoon, ja he ajattelivat nuoren uroksen karanneen laumasta. Nyt Jäynä on ollut magiavarkaiden juoksupoika muutaman kuukauden, ja hän on sopeutunut uuteen elämäntilanteeseensa yllättävän hyvin. Huolimatta ikävästä alkukohtaamisesta hän on tullut hyvin toimeen magiavarkaiden kanssa ja saanut pääasiassa hyvää kohtelua ystävällisyytensä ja reippautensa ansiosta, vaikkei pidäkään magiavarkaiden toimintatavoista. Kaikki eivät suhtaudu Jäynään suopeasti, ja harvakseltaan häntä saatetaan pelotella ja retuuttaa ihan vain huvin vuoksi. Useimmat magiavarkaista ovat kuitenkin kiintyneet Jäynään tuon miellyttävän ja reippaan luonteen ansiosta, ja muutamat heistä pitävät häntä jopa ystävänä.
    Omistaja: Kawamaru

    Ulkoasu © Pilvimarja 2008 / muikkunen
    Ulkoasun kuvat © keke, Makku, Zerwolf
    Muokkaus © Makku

  •